Yritys voi kerätä rahoitusta toimintaansa varten joko oman tai vieraan pääoman ehtoisena. Ensiksi mainittua saadaan kääntymällä omistajien ja/tai pääomasijoittajien puoleen. Viimeksi mainittua taas pyydetään pankeilta ja Finnveralta. En käsittele tässä vierasta pääomaa.
Pääomasijoittajaa kiinnostaa erityisesti se, mihin he ovat sijoittamassa varojaan. Rahoitettavan eli kohdeyrityksen tarkistaminen on riskien hallintaa. Jotta tällainen tarkistus on mahdollista tehdä, pitää yrityksen asiakirjat, kuten asiakassopimukset, hallituksen ja yhtiökokouspöytäkirjat ja omistajien väliset osakassopimukset, olla laadittuina. Samoin yhtiön kirjanpito- ja muut taloudellisen aineisto pitää olla ajantasalla. Kiinteistöihin liittyvät ympäristövastuut myös selvitetään.
Yhtiön toimintaa pitäisi aina viedä eteenpäin niin, että yhtiöstä voitaisiin tehdä yrityskauppa periaatteessa minä tilikauden päivänä tahansa. Mikäli yhtiön asiakirjat eivät ole kunnossa, ei niiden laatiminen käy käden käänteessä. Kun viimein puuttuvat asiakirjat on saatu laadittua, voi rahoittaja olla jo löytänyt toisen sijoituskohteen samalta toimialalta. Silloin ollaan auttamatta myöhässä. Hyvä tilaisuus on kiitänyt ohitse.
Yhtiön hallintoasioiden kunnossa pitäminen ei ole tärkeää ainoastaan pääomasijoittajia silmällä pitäen. Yrityskaupan voi toteuttaa osakevaihtona omien osakkeidensa avulla. Silloin ostettavan yhtiön omistajat eli myyjät saavat vastikkeena ostajayhtiön osakkeita. Tässäkin tilanteessa myyjätaho haluaa tietää, mitä ostajatahon yhtiö on syönyt.
Yrityksien arvonmääritys on hankalaa, mikäli taloudellinen ja juridinen tarkastus ei onnistu puutteellisen aineiston takia. Tietysti kaupat voidaan tehdä tästäkin huolimatta, mutta riskit jäävät arvoitukseksi. Jotta tätä ongelmaa voitaisiin jollakin tavalla hallita, arvostuksessa käytettävät arvot lasketaan reilusti alakanttiin. Eli hyvin hoidetusta yhtiöstä saadaan parempi hinta kuin huonosti hoidetusta yhtiöstä.
Hakusanat: yrityskauppa. rahoitus, pääomasijoittaja
