Riiteleminen oikeudessa on aina kallista ja epävarmaa. Erityisesti näissä asioissa, kun mm. joudutaan hankkimaan asiantuntijalausuntoja puolin ja toisin. Vakuutuksen katto tulee varmasti vastaan, ennen kuin käräjäoikeus antaa tuomionsa.
Jossakin ihmisen pitää asua, ja niinpä asuntokauppoja tehdään jatkuvasti, taloista ja osakkeista. Aina kaikki ei mene niin kuin pitäisi, ei varsinkaan vanhan omakotitalon kaupassa.
Vaatimukset tulisi hoitaa muutoin kuin käräjöimällä. Vaatijanahan on säännönmukaisesti ostaja, myyjä ei vaadi muuta kuin kauppahinnan maksua ja se yleensä järjestyy, kun pankki lähes aina rahoittaa.
Ostaja siis on tyytymätön silloin tällöin. Neliöitä onkin vähemmän, vesivahingosta ei ole kerrottu tai se on korjattu huonosti, kunto on paljon huonompi kuin kerrottiin tms.
Tässä muutama ohje:
Ennakkotarkastuksessa ei voi olla liian huolellinen. Mutta huolimattomuus siinä saattaa aiheuttaa oikeudenmenetyksiä.
Täytyy ensin varmistua, että virhe on olennainen. Pikkuasioita tulee uudessa kodissaan sietää.
Reklamaatio tulee tehdä viipymättä. Ensin yleisluontoisena, mutta sitten täsmällisemmin, kun asiantuntija on asian tutkinut (mutta tätä ei tule ensin odottaa). Se on tehtävä kirjallisesti ja todisteellisesti. On aivan turha turvata kahden vuoden (asunto-osake) ja viiden vuoden (kiinteistö) aikarajoihin. Ne ovat takarajoja, kohtuullinen aika reklamaatiolle lasketaan siitä, kun ostaja on saanut virheestä tiedon. Kyse on korkeintaan kuukausista.
Ei käräjille! Tutkimuksen mukaan näissä riidoissa voittaa puolessa kantaja (ostaja) ja puolessa vastaaja (myyjä). Ennustettavuus on heikko, jos kohta olematon. Sovintoa ei tietysti voi tehdä yksin, mutta hyvä sovinto tuntuu molemmista huonolta siiloin, kun se tehdään. Ostajan ei kannata lähteä liikkeelle ylimitoitetuilla vaatimuksilla edes alussa.
Käräjäoikeuksien sovittelumenettely on ehdottomasti hyvä ratkaisu tällaisiin riitoihin. Tuomari on puolueeton ja tuo usein ammattitaitoisesti uusia näkökohtia tulehtuneeseen tilanteeseen. Usein oman asiamiehen varoituksilla ei ole sellaista vaikutusta kuin sovittelutuomarin. Osapuoli kokee olevansa sillä tavoin oikeassa, ettei osaa riittävästä arvioida vastapuolen esittämien väitteiden perustaa.
Artikkeli on julkaistu Kaupunkilehti Ankkurissa 14.2.2018
