Toisinaan kuolinpesässä ei päästä osakkaiden kesken yksimielisyyteen suoritettavasta osituksesta ja perinnönjaosta. Erimielisyydet perustuvat usein perittävän eläessään tekemiin toimiin kuten ennakkoperintöihin tai yhdelle osakkaalle annettuun muuhun rahanarvoiseen etuuteen tai mihin tahansa toimeen, jossa perittävä on muiden osakkaiden mielestä suosinut yhtä perillistä. Vastaavasti perittävän tekemä testamentti, jossa suositaan osaa perillisistä muiden perillisten vahingoksi, voi aiheuttaa perintöriitoja. Myös muutoin perillisten huonot välit saattavat johtaa siihen, että vanhat kaunat käsitellään vasta perinnönjaossa. Perintöriidoissa korostuvat usein tunteet hyvin vahvasti siitäkin huolimatta, että perinnönjako on puhtaasti rahamääräisesti suoritettava jako.
Perintöriidasta huolimatta riita saadaan toisinaan ratkaistuksi siten, että perilliset kokoontuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan niistä asioista, joista osakkaat ovat eri mielisiä. Usein näissä tilanteessa äänenvoimakkuus kasvaa voimakkaasti. Jos asia saadaan yhdessä tai useammassa kokouksessa neuvottelun tuloksena sovituksi, en käyttäisi termiä perintöriita sen varsinaisessa merkityksessä tässä yhteydessä. Tilanteessa saattaa auttaa se, jos osakkaat hankkivat kukin itselleen ositusta ja perinnönjakoa varten lakimiehen, jolla ei ole tunteet mukana pelissä. Lakimiesten tehtävänä onkin pyrkiä rationaalisesti löytämään sovinto, mikä edellyttää useimmiten sitä, että jokainen osakas tulee ainakin jonkin verran vastaan omissa vaatimuksissaan.
Mikäli perintöriitaa ei tälläkään tavalla saada ratkaistuksi sovinnollisesti, kukin osakas voi itsenäisesti tehdä käräjäoikeudelle hakemuksen pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämiseksi kuolinpesään. Pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävä on ottaa kuolinpesän omaisuus haltuunsa, selvittää pesä ja lopulta toimittaa perinnönjako sitten, kun pesä on selvitetty kokonaan ja kaikki vainajan ja kuolinpesän velat on maksettu. Pesänselvittäjän ja -jakajan harkintaan jää usein se, että pitääkö kuolinpesän omaisuutta myydä joko selkojen maksamisen takia tai sen takia, ettei perinnönjako ole tarkoituksenmukaista siten, perustetaan riitaisten osakkaiden välille yhteisomistussuhde. Pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävä on aina yrittää saada osakkaat sopimaan osituksen ja perinnönjaon sisällöstä ja kokemusteni mukaan pesänselvittäjän ja -jakajan määrääminen jo itsessään edistää sovinnon saavuttamista kuolinpesässä. Pesänselvittäjää ja -jakajaa tarvitaan toisinaan myös kuolinpesässä, jossa osakkaiden kesken ei ole varsinaista rahamääräistä riitaa, mutta pesän osakkaiden suuri lukumäärä tai omaisuuden selvittäminen tai myyminen ei onnistu ilman ulkopuolista selvitysmiestä. Myös osakkaan edunvalvonta tai ulosmittaus saattaa aiheuttaa sen, että kuolinpesän selvittäminen ja jakaminen on yksinkertaisesti helpompaa pesänselvittäjän ja -jakajan johtamassa toimituksessa kuin että myyntitoimet ja perinnönjako suoritetaan Digi- ja väestötietoviraston tai ulosottoviraston antamien lupien nojalla.
Mikäli pesänjakaja joutuu sovinnon puuttuessa toimittamaan osituksen ja perinnönjaon, osakas, joka on tyytymätön pesänjakajan ratkaisuun, voi nostaa osituksen ja perinnönjaon moitekanteen käräjäoikeudessa. Edelleen käräjäoikeuden ratkaisusta on mahdollista hakea jatkokäsittelylupaa hovioikeudelta. Hovioikeuden ratkaisuun on mahdollista hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Selvää on, että jos kaikki oikeusasteet käydään perintöriitatilanteessa läpi, kuolinpesän jakaminen ja loppuun saattaminen voi kestää kokonaisuudessaan yli kymmenen vuotta. Tällöin myös kulut kasvavat mitä pidempään osituksesta ja perinnönjaosta riidellään. On myös mahdollista, että korkein oikeus palauttaa asian takaisin pesänjakajalle, jolloin riita tavallaan aloitetaan alusta.
Sovinto on useimmiten paras vaihtoehto perintöriidan ratkaisemiseksi, jotta aikaa ei kulu kohtuuttomasti ja jotta kulut eivät kasva tarpeettomasti. Näistä syistä kehotan omassa toimessani aina osakkaita hyvin vahvasti sovinnollisuuteen.
AA, VT Markku Huopaniemi
