Avioeroon kuuluu puolisoiden välisten varallisuusasioiden selvittely. Vastaavasti lasten asuminen ja muut lapsiin liittyvät asiat pitää sopia. Mikäli vanhemmat eivät pääse näistä sopuun, erimielisyyksiin voi saada apua pesänjakajasta ja sovittelusta.
Asunto lienee lähes poikkeuksetta puolisoiden arvokkain omaisuus ja suurin velka liittyy siihen. Vaikka omaisuutta olisi vähän, on syytä tehdä silloinkin kirjallinen osituskirja. Siinä yksilöidään mitä omaisuutta on ollut ja kuka sen omistaa osituksen jälkeen. Näin ei tule myöhemmin ongelmia, kun asia on aikanaan hoidettu.
Jos puolisoiden välisessä omaisuusasiassa syntyy pattitilanne, sitä ratkomaan voidaan ottaa pesänjakaja, jonka tuomioistuin määrää hakemuksesta. Pesänjakajan yhtenä tehtävänä on edistää sovinnon syntymistä asiassa. Mikäli sopua ei löydy, joutuu pesänjakaja ratkaisemaan asian. Jakajan ratkaisua voi moittia kuuden kuukauden kuluessa ratkaisupäivästä.
Puolisot saavat usein keskenään sovittua lapsiin liittyvät asiat. Sovittu vahvistetaan käytännössä lastenvalvojan luona. Yhteisymmärryksen löytymistä voi edistää perheasioiden sovittelun kautta, jota kunnat tarjoavat eroperheille.
Mikäli vanhemmat eivät pääse sopuun lasten asioista, niihin joudutaan pyytämään tuomioistuimen ratkaisu. Normaalin menettelyn lisäksi käräjäoikeudet tarjoavat nykyään myös asiantuntija-avusteista sovittelua. Siinä sovittelijana toimii käräjätuomari ja asiantuntijana yleensä lastenpsykologi. Myös Asianajajaliiton toimesta tarjotaan sovintomenettelyä, jossa sovittelijana toimii asianajaja.
Sovittelija ei ratkaise asiaa vaan avustaa vanhempia saavuttamaan asiassa sovinnon. Sovittelu on luottamuksellista ja vapaaehtoista. Jotta sovittelu voidaan aloittaa, on vähintään toisen vanhemman pyydettävä sitä. Puolisoiden välistä omaisuus- eli ositusriitaa ei nykyisen käsityksen mukaan voida sovitella tuomioistuimessa. Muutoin sovitteluun kelpoisissa asioissa ei ole juurikaan rajoituksia.
