Suomen työoikeussääntely pohjautuu vahvasti työntekijän suojelun periaatteelle. Lain säädöksillä halutaan suojella työsuhteen heikompaa osapuolta eli työntekijää. Työntekijöiden suojaa on parannettu entisestään vaihtelevaa työaikaa ja ns. nollatuntisopimuksia koskevalla työsopimuslain uudistuksella, joka tuli voimaan kesäkuun 1. päivänä 2018.
Työsopimuslain 1 lukuun lisättiin uusi 11 §, joka säätelee vaihtelevaa työaikaa koskevia työsopimuksen ehtoja. Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Työelämässä viimeksi mainittuja työsopimuksia kutsutaan usein nollatuntisopimuksiksi ja niiden piiriin kuuluvia työntekijöitä tarvittaessa töihin kutsuttaviksi työntekijöiksi.
Uuden pykälän tarkoituksena on varmistaa, että vaihtelevan työajan sopimuksia käytettäisiin vain silloin, kun työnantajalla on ehtoa vastaavaa vaihtelevaa työvoimatarvetta. Uudet säädökset siis rajoittavat työnantajan mahdollisuutta palkata työntekijöitä vaihtelevalla työajalla. Vaihtelevasta työajasta ei saa uuden sääntelyn mukaan työnantajan aloitteesta sopia, mikäli sopimuksella katettava työvoimatarve on kiinteä. Mikäli mainittua säädöstä rikotaan, katsotaan vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto mitättömäksi ja työsopimuksessa noudatetaan tällöin ehtona kiinteää työvoimatarvetta vastaavaa työaikaa.
Mikäli vähimmäistyöajasta sovitaan, sitä ei työnantajan aloitteesta saa sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Mikäli toteutunut työaika edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, on työnantajan työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta. Mikäli uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on esitettävä kirjalliset todisteet sille, millä tavalla voimassa oleva työaikaehto yhä vastaa työnantajan työvoimatarvetta.
Työsopimuslakiin on säädetty uusia säädöksiä myös sairausajan palkasta ja irtisanomisajan palkasta vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa. Tällä sääntelyllä on parannettu työntekijän työsuhdeturvaa vaihtelevalla työajalla työskenneltäessä. Työnantajaa koskevia velvoitteita vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa on lisätty myös työaikalakiin.
Kiistellystä maineestaan huolimatta nollatuntisopimukset kuten myös vaihtelevan työajan käyttö työsopimuksissa ovat edelleen tarpeen, sillä ne mahdollistavat oman elämäntilanteen huomioivan työskentelyn esimerkiksi opintojen ohella. Työnantajien sekä työntekijöiden ja -hakijoiden kannattaa ottaa selville uuden säätelyn mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa, kun harkitaan vaihtelevan työajan käyttöä työsopimuksessa.
Hakusanat: työaika, työaikalaki, työsopimus, työsopimuslaki, vähimmäistyöaika, nollatuntisopimus
