Seksuaalirikoksista on säädetty rikoslain 20 luvussa. Sen säädökset kattavat seuraavat rikosnimikkeet: raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäytto ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Syyskuun 2014 alusta lukien myös seksuaalinen ahdistelu on nostettu itsenäisenä tunnusmerkistönä rangaistavaksi säädetyksi teoksi.
Toisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on edellä mainitun luvun säännöksissä säädetty rangaistavaksi. Mikäli tekijän teko täyttää jonkin säännöksen tunnusmerkistön, tekijää voi pahimmillaan kohdata pitkä vankeusrangaistus.
Ensimmäisessä kappaleessa mainituista teoista on myös erilliset tunnusmerkistöt törkeistä tekomuodoista. Näitä ovat: törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Rikoksen uhrilla eli rikoksen asianomistajalla on oikeus vaatia tekijältä tuomioistuimessa korvauksia. Tavallisesti korvauksia vaaditaan ainakin kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Post-traumaattinen stressihäiriö on esimerkki muusta tilapäisestä haitasta, joka uhrille voi aiheutua tekijän teon johdosta. Korvauksien saaminen vastaajalta edellyttää yleensä lääkätieteellistä diagnoosia.
Edellä todettujen itsemääräämisoikeutta loukkaavien tekojen takia uhrilla on oikeus vaatia tekijältä korvausta kärsimyksestä. Sen arvioinnista on paino sillä, minkä laatuinen tekijän teko on ollut. Kärsimyskorvausta maksetaan siis yksinomaan teon luonteen ja olosuhteiden mukaan, ilman että kärsimyksestä tarvitsisi esittää näyttöä. Sen sijaan korvausta tilapäisesta haitasta tuomitaan tosiasiallisesti aihetuneen vahingon mukaan, mikä tarkoittaa, että aiheutunut vahinko on pystyttävä osoittamaan toteen. Uhrilla on oikeus saada myös korvaus asianosais- ja oikeudenkäyntikuluistaan.
