Testamentin tekeminen voi monen muun syyn ohella olla järkevää verosuunnittelun näkökulmasta. Yleisin lienee aviopuolisoiden keskinäinen hallintaoikeustestamentti.
Keskinäisen hallintaoikeustestamentin perusteella eloon jäänyt puoliso ei saa omistusoikeutta kuolleen puolison omaisuuteen vaan pelkästään käyttö- ja hallintaoikeuden, mikä antaa eloon jääneelle puolisolle oikeuden esimerkiksi käyttää kuolleen puolison omistamaa kesämökkiä.
Hallintaoikeustestamentti antaa luonnollisesti testamentinsaajalle oikeuden jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä asuntona käyttämään asuntoon, mutta tämä oikeus leskellä on jo lain nojalla. Näin ollen mikäli puolisoiden omaisuus koostuu pääosin yhteisenä kotina käytetystä asunto-osakkeesta, ei em. testamentin laatiminen välttämättä ole tarpeellista.
Jos testamentin kohteena on sen sijaan sijoitusasunto, hallintaoikeustestamentin avulla eloon jääneellä puolisolla on oikeus saada sen vuokratulo. Toisaalta testamentinsaajalla on velvollisuus vastata hallintaoikeuden alaiseen omaisuuteen kohdistuvista juoksevista kuluista, kuten yhtiövastikkeesta.
Mikäli ensin kuolleella puolisolla on rahavaroja, hallintaoikeustestamentti ei oikeuta eloon jäänyttä puolisoa nostamasta kuolinpesän rahavaroja. Hallintaoikeus rahavaroihin tarkoittaa oikeutta nostaa korko ja tuotto. Muutoin rahavarojen käytöstä päättää kuolinpesän osakkaat yhdessä.
Koska hallintaoikeus omaisuuteen juridisessa mielessä on suppeampi oikeus kuin omistusoikeus, saannon verokohtelu poikkeaa merkittävästi keskinäisen omistusoikeustestamentin aiheuttavasta verokohtelusta. Hallintaoikeuden saaja ei maksa saannostaan perintöveroa ollenkaan, koska hän ei saa omaisuutta omistusoikeudella.
Kuolleen puolison rintaperilliset maksavat perintöveron heti siitä huolimatta, että saantoa rasittaa lesken hyväksi tehty hallintaoikeustestamentti. Rintaperilliset saavat kuitenkin hallintaoikeusvähennyksen perintöveroon. Vähennys voi olla merkittävä riippuen lesken iästä.
Kirjoitus on julkaistu 12.10.2016 Kaupunkilehti Pohjois-Kymenlaaksossa.
