Melkein jokainen kohtaa perintöasioita jossain vaiheessa elämäänsä. Tätä taustaa vasten voisi kuvitella, että perinnön jakaminen olisi yksioikoista. Tietyt asiat voivat viivästyttää tai jopa estää jaon.
Melko yleinen käytäntö ydinperheissä on lykätä perinnönjakoa lesken kuoleman jälkeiseen aikaan. Tällöin jako viivästyy yksin perillisten omien toimien takia.
Jakotoimia ei tietysti tarvita, mikäli perittävältä jää vain velkaa. Vaikka velat eivät periydy, perillinen voi kuitenkin joutua vastuuseen perittävän veloista. Tämän voi välttää hoitamalla vainajan perunkirjoituksen ja antamalla siihen oikeat tiedot. Perintöä ei saa jakaa ennen perittävän ja kuolinpesän velkojen maksamista. Vaihtoehtona on laittaa sivuun varoja velkojien tyydyttämiseksi.
Omaisuuden laatu voi vaikeuttaa jakoa. Esimerkiksi huono sijainti tekee kiinteistön myynnistä vaikeaa. Kun ulkopuolisen ostajan löytäminen on vaikeaa, voi olla, ettei kukaan perillisistäkään halua kiinteistöä. Tämä voi estää jaon toteuttamisen.
Mikäli perilliset ovat yhtä mieltä jaon toimittamisesta, voidaan se toteuttaa lähes minkä sisältöisenä tahansa. Ennen jakokirjan allekirjoittamista on syytä kuitenkin tiedostaa mahdollisuus lahjaverotuksesta. Mikäli jaon lopputulos poikkeaa tasajaosta, verottaja saattaa katsoa jaon lopputuloksen perusteella, että joku on saanut lahjan toiselta tai useammalta perilliseltä.
Perittävän tiluksien ja pankkitilien jakoon saattaa ilmaantua myös ulosottomies. Tämä on voinut ulosmitata yhden tai useamman perillisen osuuden perittävän kuolinpesästä. Tällainen asia on harvoin yllätys sukulaisille. Monesti ulosmittaus on jo tiedossa perunkirjoituksessa. Jaon toteuttaminen edellyttää siis suostumusta ulosotosta.
Yhä useammassa pesässä on perillisiä, joiden tueksi on määrätty edunvalvoja. Tämä taho on mukana jo perunkirjoituksesta lähtien. Jakoa ei kuitenkaan saada vietyä loppuun ilman maistraatin lupaa. Mikäli perinnönjaon toimittaa pesänjakaja, maistraatin lupaa ei tarvita.
