Suomessa viranomainen käynnistää rikoksen selvittämistä koskevan esitutkinnan, mikäli on syytä epäillä, että henkilön toiminta täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Yleensä em. viranomainen on poliisi. Tutkinnan aloittamiskynnys “on syytä epäillä” on melko matala. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkän esitutkinta käynnistäminen ei ole korkean kynnyksen takana.
Poliisi voi saada tietoonsa yleisövihjeen perusteella epäillyn rikoksen. Myös rikoksen uhri eli jutun asianomistaja voi tehdä ilmoituksen puhelimitse meneillään olevasta teosta hätäkeskukseen, jota kautta tieto välittyy kentällä työskentelevälle poliisipartiolle. Se yleensä tekee ensihavainnot epäillystä teosta. Esimerkiksi tällaisesta tilanteesta käy se, että jonkun asuntoon yritetään murtautua. Tällöin kyse voi olla epäillystä varkaudesta ja mahdollisesta vahingonteosta.
Tutkinnan kuluessa poliisi voi kuulla laajastikin asiaan liittyviä henkilöitä. Monesti kuuleminen kuitenkin rajoittuu 1) jutun epäiltyyn eli siihen henkilöön, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen, 2) asianomistajaan ja mahdollisiin 3) todistajiin. Epäillyllä ja asianomistajalla on oikeus käyttää kuulusteluissa avustajaa, joka yleensä on asianajaja. Kuulustelut pidetään yleensä epäillyn rikoksen tekopaikkaa lähimpänä olevalla poliisiasemalla. Joskus kuulustelut suoritetaan puhelimen välityksellä ja tarvittaessa virkaapuna kuultavan henkilön kotipaikkaa lähempänä olevalla poliisiasemalla.
Esitutkinnan valmistuttua jutun aineisto yleensä siirretään tutkittavaksi syyttäjälle. Tämä tekee syyteharkinnan jutussa. Syyttäjä arvioi, onko todennäköisiä syitä sille, että jutun epäilty on menetellyt siten, että tämä menettely täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Jos syyttäjä päätyy siihen, että on todennäköisiä syitä tälle, hänen on nostettava syyte epäiltyä vastaan. Tällöin rikosjuttu tulee vireille ja sen käsittely alkaa tällöin tuomioistuimessa. Samalla jutun epäillystä aletaan käyttämään käsitettä “vastaaja”. Tätä ennen henkilöä on vain epäilty teosta.
Käräjäoikeus käsittelee tavallisesti ensiasteena rikosasiat. Käräjäoikeus lähettää yleensä ensin asianomistajalle haastehakemuksen ja pyytää tätä toimittamaan käräjäoikeuteen vaatimuksensa kirjallisena. Siinä asianomistaja voi vaatia vastaajalta esimerkiksi korvausta särkyneestä omaisuudestaan. Asianomistajan vaatimuksien saavuttua käräjäoikeuteen se lähettää vastaajan kotiosoitteeseen jutun asiakirjat mukaan lukien kutsun saapua pääkäsittelyyn tiettynä, ennalta määrättynä päivänä.
Pääkäsittelyn jälkeen käräjäoikeus antaa jutussa ratkaisunsa. Tähän ratkaisuun osapuolilla on mahdollista hakea muutosta hovioikeudesta. Mikäli vastaaja on tuomittu alle 4 kuukauden vankeusrangaistukseen, hän tarvitsee jatkokäsittelyluvan hovioikeudelta. Hovioikeuden ratkaisuun on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta. Muutoksenhaku edellyttää kuitenkin valituslupaa, jonka myöntää korkein oikeus.
