Virheelliset oletukset vs. todellisuus
Rikosasianajaja kohtaa toistuvasti ihmettelyä siitä, miten kukaan pystyy työkseen puolustamaan rikoksentekijöitä. Asiaa saattavat kysyä niin tuttavat kuin omat uhrin asemassa olevat asiakkaatkin ja sitä ihmetellään lehtijuttujen kommenteissa sekä internetin keskustelupalstoilla. Osa rikoksesta epäillyn tai jopa syytetyn asemassa olleista asiakkaista, jotka on sittemmin katsottu syyttömiksi, on kommentoinut toimeksiannon päätyttyä, että vasta nyt he ymmärtävät, miksi puolustusasianajajia tarvitaan ja mistä siinä työssä on kyse.
Puolustusasianajajan työhön liittyy paljon vääriä mielikuvia. Todennäköisesti elokuvien, sarjojen ja muiden vastaavien vuoksi. Ihmiset luulevat, että työ on mustan puhumista valkoiseksi ja asianajaja yhdessä päämiehensä kanssa pyrkisi juonittelemaan, miten rikollinen pääsee kuin koira veräjästä. Todellisuudessa tästä ei ole kyse.
Asianajalla on myös puolustusasianajajan tehtävää hoitaessaan totuudessa pysymisvelvollisuus. Se tarkoittaa, että asianajaja ei voi väittää todeksi sellaista, minkä tietää olevan valhetta. Tästä seuraa, että jos asiakas kertoisi asianajajalle, että jokin asia on tietyllä tavalla, asianajaja ei voisi esimerkiksi oikeudessa väittää päinvastaista. Ei voi siten syntyä esimerkiksi tilannetta, että asiakas kertoisi asianajajalleen, että on lyönyt toista henkilöä, mutta oikeudessa pitäisi väittää, ettei hän ole niin tehnyt.
Puolustusasianajajan työssä asioita lähestytään siitä näkökulmasta, että voi olla mahdollista, että asiakkaan kertoma tapahtumainkulku pitää paikkansa. Siinä intressissä pyritään sitten hankkimaan tarvittavat todisteet sen osoittamiseksi, että asia todella on niin kuin asiakas kertoo sen olevan. Asianajaja siis lähtökohtaisesti uskoo ja tiettyyn pisteeseen asti saa uskoa, että asiakkaan kertoma on totta. Välillä toimeksiannon kuluessa käy ilmi, että asiakas on koko ajan puhunut totta, välillä käy ilmi, että asiakas valehteli. Jälkimmäisen tapahtuessa argumentaatiotakin on päivitettävä.
Puolustusasianajajan tehtävä on varmistaa, että asian oikeudellisessa arvioinnissa huomioidaan kaikki sellaiset seikat, jotka ovat olennaisia niin asiakkaan esittämän tapahtumainkulun valossa, kuin myös muiden osapuolten esittämien tapahtumainkulkujen valossa. Asianajajan on tämän varmistamiseksi osattava esittää oikeat kysymykset ja kaivettava esille asioita, joita asiakas itse ei huomaa tai ymmärrä tuoda esiin.
On helppo unohtaa, ellei omalle kohdalle satu, että rikoksesta epäillyn tai syytetynkään asemassa oleva ihminen ei aina ole tehnyt sitä rikosta, minkä hänen väitetään tehneen. Siinä asemassa on toistuvasti aidosti syyttömiä ja ennen kaikkea heidän takiaan järjestelmä on olemassa. Ettei kukaan tulisi tuomituksi sellaisesta asiasta, mitä ei ole tehnyt tai muuten väärin perustein. Toki epäillyn tai syytetyn asemassa on paljon niitä, jotka ovat oikeasti syyllisiä joko kokonaan tai osittain siihen, mitä heidän väitetään tehneen. Mutta heidänkin kuuluu saada tuomio vain siitä, mitä he ovat tehneet ja sellaiset seuraukset, jotka ovat tapahtuneeseen nähden oikeudenmukaiset niin rangaistuksen kuin vahingonkorvaustenkin osalta.
Yksi väärä mielikuva on se, että jos on vaan tarpeeksi hyvä asianajaja, juttunsa aina voittaa. Riippuu kuitenkin aina kulloisenkin asiakkaan lähtötilanteesta, mitä asiassa on saavutettavissa. Osa asiakkaista voi olla helpohkostikin osoitettavissa syyttömäksi, osaa ei pysty pelastamaan syylliseksi katsovalta tuomiolta yksikään asianajaja Suomessa. Väliin osuu jonkin verran sellaisia tilanteita, missä taitava asianajaja pystyy tekemään omalla työllään merkittävän eron lopputulokseen, mutta osaamaton asianajaja sen sijaan ei.
Mitä hyötyä on ottaa rikosprosessiin asianajaja tai vähintään konsultoida asianajajaa?
Taitava asianajaja siis pystyy parempaan kuin taitamaton ja pääsääntöisesti aina asianajaja pystyy auttamaan asiakastaan pääsemään parempaan lopputulokseen, kuin mihin tämä pääsisi yksin.
Vaikka asianajaja ei ole populaarikulttuurin antaman kuvan mukainen kettu, asianajaja kuitenkin tietää, mikä asiassa on olennaista sekä mitä eri vaiheissa kannattaa ja pitää tehdä. Asianajaja auttaa asiakasta kommunikoimaan asian niin, että asiakas tulee ymmärretyksi. Asianajaja kertoo asiakkaalle, mitä seurauksia eri vaihtoehtoihin liittyy, jotta asiakas voi tehdä päätöksensä informoituna.
Vaikka poliisi, syyttäjä ja tuomioistuin kaikki pyrkivätkin (tai ainakin niiden pitäisi pyrkiä), siihen, että rikosprosessin lopputulos vastaisi sitä, mitä todella on tapahtunut, asianajaja on loppuunsa ainoa, joka on täysin asiakkaan puolella. Asianajaja on ainoa, jonka työtehtävä on varmistaa, että asiakas pääsee asiassa kannaltaan parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.