Erillisen salassapitosopimuksen laatiminen liittyy yleensä niihin tilanteisiin, joissa tietoja luovutetaan uudelle taholle, jonka kanssa ei vielä olla sopimussuhteessa. Näin on esimerkiksi silloin kun myyjä ja ostaja aloittavat tarkemmat keskustelut yrityskaupasta.
Salassapitosopimuksin pyritään varmistumaan siitä, etteivät yhtiön toiminnan kannalta tärkeät tiedot vuoda julkisuuteen. Yleensä tämä salassapitointressi liittyy siihen, että tiedon tuleminen julkiseksi vahingoittaisi yhtiötä jollain tavalla. Salassapidettävä tieto voi olla esimerkiksi yhtiön prosesseihin liittyvää tietoa. Tyhjentävästi salassapidettävää tietoa ei voida määritellä. Yhteistä kaikelle tällaiselle tiedolle on se, että yhtiö nimenomaan haluaa pitää tiedon itsellään ja salassa ulkopuolisilta tahoilta.
Salassapitosopimukset vaihtelevat paljon käyttötarkoituksensa ja sisältönsä puolesta. Noin yleisellä tasolla niitä voidaan esimerkiksi jaotella sen mukaan, luovuttaako tietoja vain yksi taho vai useampi taho.
Jos tietoja luovuttaa vain yksi osapuoli, on sillä lähinnä intressissä laatia salassapitosopimus asiassa. Toisaalta tietoja vastaanottavan tahon oikeusturvan takia on hyvä laatia sopimus, jossa yksilöidään riittävällä tarkkuudella se, mitä tietoja luovutetaan ja millä tavalla luovutettuja tietoa voidaan pitää ylipäätänsä sellaisina, että niitä koskee salassapitovelvoite.
Yhtenä ongelma on se tilanne, kun tietoja luovutetaan suullisesti jonkin yhteisen palaverin aikana. Tällöin todistelun esittäminen siitä, mitä tietoja luovutettiin, voi olla hankalaa. Tämä ongelma on ratkaistavissa ainakin siten, että salassapitosopimukseen otetaan nimenomainen ehto suullisesti luovutetusta tiedosta, jota koskee salassapitovelvoite. Ehto voi olla rakennettu esimerkiksi siten, että suullisesti luovutetusta tiedosta on laadittava tietyn ajan kuluessa kirjallinen pöytäkirja, jossa pitää yksilöidä, mitä tietoja on luovutettu, milloin ja kenelle. Tähän pöytäkirjaan olisi syytä saada sekä tietoja luovuttavan tahon että tietoja vastaanottavan tahon kuittaus.
