Perintöasiat ja erityisesti niihin liittyvät riidat saattavat tuhota lähisukulaisten välit. Kun riidan kohteena on perintökynttilät, on ongelman ratkaiseminen kuolinpesän osakkaiden kesken monesti vaikeaa. Sama tilanne aiheutuu siitä, että yksi kuolinpesän osakas on passiivinen eikä osallistu kuolinpesän purkamiseen perinnönjaon kautta. Ratkaisun avain on tällöin pesänjakaja.
Kun yksikin kuolinpesän osakas voi estää perinnönjaon toteuttamisen sopimusteitse, voi yksikin osakas pyytää käräjäoikeutta määräämään kuolinpesään pesänjakajan. Käräjäoikeuden määräyksen nojalla jakaja voi viime kädessä toteuttaa perinnönjaon, mikäli yksimielisyyttä ei synny kuolinpesän osakkaiden välille.
Sovinnollinen ratkaisu, vaikka se olisikin sisällöltään laiha, on aina parempi kuin lihava riita. Tämänkin takia jakajan on yritettävä aina saada osakkaat sopimaan jaosta. Sovinto nopeuttaa jaon toteuttamista, vähentää osapuolten kustannuksia ja antaa enemmän vaihtoehtoja jaolle.
Mikäli jakaja tekee asiassa ratkaisun, sitä voi kukin osakas moittia 6 kk:den kuluessa. Tällöin muut osakkaat vedetään ensin käräjäoikeuden vetämään prosessiin ja sitten mahdollisesti hovi- ja korkeimpaan oikeuteen. Perintöriita voi tällöin venyä useamman vuoden mittaiseksi.
Jakajalla on oikeus saada pesän varoista kohtuullinen palkkio ja korvaus kuluistaan. Jos asiassa riidellään kaikista lillikukanvarsista, aiheutuu tästä enemmän työtä sekä jakajalle että mahdollisille osakkaiden omille avustajille. Silloin kulut karkaavat käsistä.
Pesänjakajan toimivaltaa omaisuuden jakamisessa on rajoitettu. Kuitenkin osakkaat voivat saatuaan asiassa aikaan sopuratkaisun tehdä jaon melkein minkä sisälöisenä tahansa. Sopuratkaisulla on siis mahdollista saada aikaa vähemmän kaavamaisia ratkaisuja.
Jakaja voi joskus olla välttämätön taho, mutta jakajan käyttäminen aiheuttaa kuluja. Sopuratkaisua kannattaa hakea jo tätä ennen, mutta sopuratkaisun hakeminen ei saa päättyä siihen, että pesään määrätään jakaja.
(julkaistu Lappeenrannan uutisissa ja Imatralaisessa 3.12.2014)
