Lapsen vanhempien ero muuttaa perheen arkirytmin. Sen jälkeen vanhempien pitää sopia, miten etävanhempi ja lapsi tapaavat. Tapaamisten tiheys, kesto ja ajankohta riippuvat usein vanhempien välisten kotien etäisyydestä. Myös lapsen iällä ja vanhempien olosuhteilla on merkitystä. Vanhemman vuorotyö estää säännölliset tapaamiset.
Laajimmillaan tapaamisoikeus on viikottaisessa vuoroasumisessa. Tällöin lapsi on aina viikon kerrallaan toisen vanhemman luona. Tavallisempi tapaamisjärjestely koostuu yhdestä viikottaisesta arkitapaamisesta ja yhdestä tai kahdesta kuukausittaista viikolopusta.
Lapsen kehitys voi vaarantua, jos etävanhempi jättää väliin usean sovitun tapaamisen. Toisaalta ääritapauksissa myös lapsen ja etävanhemman tapaamiset voidaan poistaa. Tätä voidaan perustella sillä, että tapaamisiin olisi liittynyt vaaraa esimerkiksi päihteidenkäytön tai väkivaltaisuuden vuoksi.
Jos lapsi ja etävanhempi eivät ole tavanneet pitkään aikaan, tapaamiset olisi syytä järjestää aluksi lähivanhemman luona. Vastaavasti tapaaminen voidaan järjestää tuettuna esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämässä tapaamispaikassa. Mikäli etävanhemmalla on vakavia päihdeongelmia, on tapaamiset syytä järjestää vain valvottuina. Tällöin valvoja on läsnä koko tapaamisen ajan. Joskus lapsen vaihtotilanne voi aiheuttaa sanaharkkaa vanhempien välillä. Silloin vaihto voidaan tehdä valvojan läsnäollessa.
Tapaamisoikeus on olemassa vain lasta ja etävanhempaa varten. Esimerkiksi lapsen isovanhemmilla ei ole lain takaamaa oikeutta tavata lapsenlastaan. Toisaalta kun etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan, tapaamisen yhteydessä lapsi voi tavata omia sukulaisiaan.
Tapaamisasioista vanhemmat sopivat lastenvalvojan luona. Mikäli sopua ei löydy, on ainoa vaihtoehto viedä asia tuomioistuimeen. Siellä vaihtoehtoina on joko normaali hakemusasia tai asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu.
